Vuodet 1963-1989

Pitkän tauon jälkeen vuonna 1963 Lappböle Hornkapell -seitsikko herätettiin uudelleen henkiin. Tänä uutena toimintakautena orkesterissa soittivat ainakin Nils-Erik Lang (tuuba), Martin Wikström (es-kornetti), Gösta Wikström (trumpetti), Stig Skogberg (tenoritorvi), Per-Olof Munck ja hänen isänsä (molemmat soittivat b-kornettia) sekä johtaja Erik Sikström, joka soitti myös alttotorvea.

Aluksi seitsikko harjoitteli Langien lääkäriasuntolan saunassa, jonka akustiikka ei ollut paras mahdollinen. Soittajat käyttivät Lappböle Hornkapellin vanhoja käsinkirjoitettuja nuottivihkoja vuosisadan alusta. Uusia nuoria soittajia Lapinkylästä liittyi toimintaan mukaan, mutta sana oli levinnyt jo naapurikuntiinkin. 1960-luvun puolivälissä Lappböle Hornkapelliin kuului 16 puhaltajaa. Uusia soittimia saatiin käyttöön paikallisten pankkien tuella järjestämällä huutokauppoja, jotka olivat melko yleisiä tuohon aikaan. Tämän "uusvanhan" puhallinorkesterin ensimmäisiä esiintymisiä oli jouluaaton konsertit Volskodissa, keskustan kirkossa sekä Haapajärven kappelissa.

Vaativin ja tärkein tehtävä 60-luvulla oli ehdottomasti osallistuminen Porkkalan vuokra-alueen palautuksen 10-vuotisjuhlaan tammikuussa 1966. Siellä Urho Kekkonen saapui saliin Lappböle Hornkapellin soittaessa Erik Sikströmin johdolla Porilaisten marssia. Orkesteri soitti juhlassa myös Frans von Suppén säveltämän Ouvertyrin, Neuvostoliiton kansallislaulun ja Maamme-laulun.

Vuonna 1969 alkoi Lappböle Hornkapellin tauotta kestänyt yhteistyö Kirkkonummen kansalaisopiston kanssa. Tällöin orkesteri sai myös uuden harjoitustilan puuseppä Welinin verstaan ullakolta Lapinkylästä. Kaksi vuotta myöhemmin myös kanttorina toiminut Sikström muutti Ruotsiin ja Per-Olof Munck johti orkesteria seuraavan vuoden. Orkesterin seuraava vakituinen johtaja oli Veikko Gisselberg. Hänen johtoaikana orkesteriin liittyi uusia soittajia Korsvägenin soittokunnasta Espoosta, jota hän myös johti. Orkesterit toimivat paljon yhdessä. Niillä oli omat kirjanpidot, mutta kun he soittivat Kirkkonummella, käytettiin nimeä Lappböle Hornkapell ja Espoossa esiintyessä nimenä käytettiin Korsvägens Musikkåria. Sulautuminen Korsvägenin soittokunnan kanssa ei kasvattanut ainoastaan jäsenmäärää, vaan myös repertuaaria. Pitkäaikainen es-kornetisti Martin Wikström oli lopettanut soittamisen 60-luvun lopulla. Hänen korvaajanaan orkesterissa oli klarinetisti, joka soitti korkeita kornettiosuuksia. Näin saatiin ensimmäinen puupuhaltaja orkesteriin mukaan. Orkesteri alotti soittamaan amerikkalaisia marsseja, folkpotpureita, operetteja, valsseja, humppaa, vanhaa "salonkimusiikkia", poloneeseja yms. Näihin aikoihin orkesterin harjoituspaikka siirtyi Volsiin. Vuosikymmenen hienoin esiintyminen oli ehdottomasti vuonna 1975 Finlandiatalossa Lucian kruunajaisissa!

Vuonna 1980 vietettiin Kirkkonummen 650-vuotisjuhlaa konserteilla ja juhlalevyllä. Lappböle Hornkapell soitti levyllä Per-Olof Munckin säveltämän marssin Friska vindar. Seuraavana vuonna orkesteri matkusti Saksaan Kronbergiin – orkesterin pasunistin Reiner Frommersin kotikaupunkiin. Se oli unohtumaton kokemus kahdelletoista muusikolle, jotka osallistuivat matkalle, yksi ehdottomia kohokohtia niinä aikoina. 1980-luvulla orkesteriin liittyi lisää puupuhaltajia, myös naisia. Huilisti Outi Siiro oli ensimmäinen nainen, joka tuli orkesteriin, vuonna 1983. Samana vuonna Veikko Gisselberg sairastui ja tahtipuikko siirtyi eteenpäin Per-Olof Munckille. Munckin johdossa Lappböle Hornkapell teki ensimmäisen oman levynsä (Friska Vindar = Raikkaat tuulet, 1985) sisältäen musiikkia, jota orkesteri oli soittanut jo 1900-luvun alussa, sekä uudempaakin tuotantoa.


Syksyllä 1985 alkoi yhteistyö Kirkkonummen musiikkiopiston kanssa, se tarjosi taas uuden tavan osallistua toimintaan. Kourallinen nuoria tarttui tarjoukseen ja heistä tuli pitkäaikaisiakin jäseniä. Harjoituspaikka muutti Ljunghedaan lähelle Kirkkonummen keskustaa, koska nuorten oli helpompi tulla sinne. Yhteistyö musiikkiopiston kanssa johti myös siihen, että opiston trumpettiopettaja Juha Määttänen tuli kapellimestariksi seuraavana vuonna. Hän johti Lappböle Hornkapellia syksyyn 1989 saakka, kun hän yllättäen erosi musiikkiopistosta, ja orkesteri jäi yksin seisomaan ilman kapellimestaria.